Muutosvastarinta ja ennen oli paremmin tai ainakin asioita tehtiin eri tavalla. Boomerilla on kertynyt kokemuksia työelämästä jo 70-luvulta lähtien, sitä voidaan hienosti kutsua perspektiiviksi.
Viime viikolla törmäsin johtajaan, joka teams kokouksen yhteydessä samaan aikaa tehokkaasti pisteli poskeensa salaattiannosta. Väistämättä mieleeni palasi ajatus ruokatunnista. Ruokatunnin tarpeellisuutta voidaan todistella ihan millä tahansa tieteen tai inhimillisten tarpeiden osalta.
Silloin ennen ruokatunnilla käytiin ensin syömässä, sen jälkeen otettiin pikku torkut ja loppuaika istuttiin ja juteltiin. Saatettiin porukalla ratkoa jotain työhön liittyviä ongelmia tai mikä nyt ketäkin askarrutti. Voisi olla tehokkuuden kannalta syytä miettiä ruokatuntia uudelleen.
Eräs johtaja esitteli viime viikolla, kuinka he olivat ottaneet käyttöön ”häröily” tunnin perjantai iltapäivään, eli vapaata vuorovaikutusta ilman agendaa. Onhan tämä askel oikeaan suuntaan, ehkä sille voisi antaa arvokkaamman nimen kuin häröily.
Ennen muinoin, kun ihmiset vielä tupakoivat työpäivään sisältyi useita tupakkataukoja. Uskallan väittää, että tupakkatauoilla usein ratkottiin monenlaisia työhön tai työyhteisöön liittyviä ongelmia tai haasteita. Tupakointi sinällään ei tietenkään ole puolusteltavissa, mutta entä sen tauon ja spontaanin vuorovaikutuksen vaikutus työilmapiiriin. Toki saattoi siellä joskus syntyä ei niin toivottuja kierrepalloja.
Joidenkin tarinoiden mukaan Nokian nousukiito perustui vähän samanlaiseen tapaan toimia. Viikonloppuisin nuoret tai saman ikäluokan porukoille varattiin viikonlopuiksi sauna ym. tiloja, joissa viettää aikaa ja rentouduttiin. Voi olla mahdollista, että rentoutuessa ja jutellessa saattoi syntyä hyviäkin ideoita.
Jotenkin on vaikea allekirjoittaa tätä tehokkuuden ja suorittamisen ihannointia. En ole ihan varma kuinka tehokasta tai inhimillistä on vetää kahdeksan teams kokousta putkeen ja sen jälkeen ryhtyä tekemään niitä töitä. No se mikä on todennettavissa tilastoista, uupumiset lisääntyvät ja mielenterveyden ongelmat kasvavat. Olisiko oikeasti syytä miettiä ollaanko nyt luomassa ihan viisasta työntekemisen kulttuuria.
Puhelin on menettänyt merkityksensä asioiden hoitamisessa ihmisten välillä. Sen sijaan on tullut monia alustoja ja sovelluksia viestiä asioita. Aika monella tuntuu olevan niin kiire, että tukka palaa muttei ehdi sitä sammuttamaan. Voisiko osasyynä olla nämä lyhyt ja pikaviestimet, jotka pahimmillaan tuottaa lisää väärinymmärryksiä tai tulkintoja ja näin syntyy tulipaloja ja ihmiset juoksevat.
Kuten Tommy Hellsten viisaasti ihmettelee sitä, ettei oranpyörässä ole moottoria. Olemme edelleen inhimillisiä laumaolentoja, joiden yksi kenties tärkeimmistä kehittymisen muodoista on läsnäoleva vuorovaikutus eli saada peilausta omalle ajattelulle toisilta ihmisiltä. Toki voihan kaiken joutavan ajan täyttää somettamalla ja näin kuvitella olevansa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Voihan se olla että nyt on paremmin, kun iso osa ihmistä uskoo ja alistuu toimimaan vastoin ihmisyyttä ja tutkittua faktaa esimerkiksi aivoista. Aivojen toimivuuden kannalta tylsyys ja toimettomuus lisää luovuutta ja kekseliäisyyttä. Jostain syystä meidän nuorten oppimistulokset ovat alkaneet sakata. Joissakin tapauksissa voi olla, että vanhat hyvät tavat ja tottumukset saattavat olla toimivampia kuin pussillinen uusia leluja.
Unta ja palautumista tutkivat asiantuntijat ovat jo pitkään todistelleet, ettei unesta kannata varastaa. Huonosti nukuttu yö vaikuttaa tarkkaavaisuuteen kuin kevyt humala. Onkohan se kuinka järkevää maksaa korkeaa palkkaa asiantuntijatyötä tekevälle ihmiselle, joka on työssään joka päivä ratkomassa haastavia tehtäviä noin promillen humalassa.